Pääsin juuri äsken perille tänne Reisperälle eli joululoma alkoi. Kivaa.

Viime viikolla ärsytti kaikista eniten Idols-hömpötys. Jotenkin olen sitä ajatusta vastaan, että etsimällä etsitään idolia. Mun mielestä se "idolius" pitäisi ansaita jotenkin. Toki Ilkat ja Katrit ja muut ovat käyneet läpi kovan rääkin esiintymisissä ja muussa idolitouhussa, mutta silti. Ajatus, että "ryhdynpä idolsiksi" tuntuu vastenmieliseltä. Joskus Reisperällä suunniteltiin poikain kanssa, että joku meistä ryhtyy Reisjärven Mika Halvariksi ihan piruuttaan. No ei ryhtynyt, kun tuumittiin, että "halvarius" pitää ansaita. Ja niin pitää idoliuskin.

Tämä on varmaan sitä nykytelkkaria sitten parhaimmillaan: "taviksia" seurataan jos jonkinlaisissa koitoksissa ja peleissä keppuroimassa sekä yrittämässä saada mainetta ja mammonaa. On kai se helpompaa ja halvempaa värvätä helppoheikkejä ja muita hörhöjä, pistää kamera pyörimään ja sanoa, että siinä on show telkkariin kuin satsata käsikirjoitukseen ja laatunäyttelijöihin tai dokumentin tekijöihin. Höh. Ja ihan periaatteesta täytyy kysyä, että mihin noita "idoleita" tarvitaan niin paljon. Taas tulee mieleen se, että tässä yritetään korvata laatu määrällä. Kohta meillä jokaisella on varmaan oma henkilökohtainen poppisidoli, jota voi palvoa ja jolle voi syytää rahansa. Onkohan tämä idoli-homma nyt sitten jotain uskonnon korviketta maallistuneelle kansalle? Mene ja tiedä.